Autismi ja Aspergerin oireyhtymä
Autismi johtuu poikkeamasta aivojen kehityksessä ennen syntymää. Tämä vaikuttaa siihen, miten henkilö aistii, kokee ja vuorovaikuttaa ympäröivän maailman kanssa.
Autismi on elämän mittainen tila, se ei ole sairaus eikä siihen ole hoitoa.
Autismi näyttäytyy hyvin monimuotoisesti ja yksilöllisesti. Se voidaan todeta lapsena tai aikuisena. Siihen liittyy kuitenkin aina voimakasta stressiherkkyyttä sekä jonkin asteisia hankaluuksia aistimisessa, oman toiminnan ohjaamisessa ja sosiaalisessa toiminnassa.
Hankaluuksien lisäksi autismikirjoon liittyy monia vahvuuksia. Tavallisimpia ovat poikkeuksellinen kyky havaita yksityiskohtia, voimakas oikeudentaju ja vahva keskittymiskyky. Joillekin henkilöille ja joissakin tilanteissa voi olla hyötyä myös tavallisesti huonoina pidetyistä piirteistä, esim. aistipoikkeamista tai kyvystä epätyypilliseen ajatteluun.
Osa autismikirjon henkilöistä pärjää elämässä oikein hyvin ilman suurempia tukitoimia. Usein kirjolainen kuitenkin tuntee olonsa jollakin tavalla ulkopuoliseksi tai poikkeavaksi. Autismiin liittyy ajattelun kaavamaisuutta ja sosiaalista jäykkyyttä. Mikäli ympäristöllä esim. vanhemmilla, koulussa tai työpaikalla on riittävästi joustavuutta, on kirjolla olevan mahdollista elää täysipainoista elämää.
Osalla kirjolaisista voi olla vaikkapa aistivamma, kehitysvamma, oppimisvaikeus, aineenvaihduntahäiriö tai mielenterveyden häiriö. Näihin haasteisiin on etsittävä yksilöllisesti sopivia hoito-, terapia- ja tukimuotoja. Tukitoimissa tulisi huomioida autismin erityispiirteet. Tuen tarpeet ovat paitsi yksilöllisiä, myös elämän myötä muuttuvia.
-------------
Autismin historiaa
Autismia on tieteellisesti tutkittu vasta noin sadan vuoden ajan. Tosin kirjallisuudessa on jo muinaisen Kreikan ajoilta kuvauksia henkilöistä, joiden voidaan jälkikäteen ymmärtää olleen autisteja.
Suomalaiseen tautiluokitukseen autismi-sana tuli vuonna 1987 ja vallinneen käsityksen mukaisesti se luokiteltiin lapsuusiän mielenterveyden häiriöksi. Viime vuosituhannen lopulta alkaen autismitutkimus lisääntyi voimakkaasti eripuolilla maailmaa. Tiedon karttuessa saatiin runsaasti näyttöä siitä, että autismiin liittyvät oireet johtuvat neurobiologisesta kehityshäiriöstä, eli siitä miten aivot kehittyvät ennen syntymää.
Aspergerin oireyhtymä -diagnoosi otettiin Suomessa käyttöön 1990-luvulla. Se voitiin antaa, kun tutkittavalla oli autismin piirteet, mutta ei kielellistä tai älyllistä viivästymää. Kuitenkin vielä 2000-luvun alun Suomessa lähes kaikki autismi-diagnoosin saaneet olivat lapsia, joilla oli kehitysvamma ja merkittäviä vaikeuksia kommunikaatiossa. Heistä vähemmän kuin joka neljäs oli tyttö.
Nykyisin tiedetään että autismi on synnynnäinen, pysyvä ominaisuus, joka ilmenee hyvin monin tavoin. Sen aiheuttamat haasteet ja vahvuudet ovat yksilöllisiä ja muuttuvia. On havaittu että autismi on paljon yleisempää kuin on luultu, ja että yli puolella kirjon henkilöistä ei ole kehitysvammaa tai kielen kehityksen häiriötä. On myös huomattu, että joitakin geneettisiä sairauksia ja autismia esiintyy paljon yhdessä sekä havaittu joidenkin välittäjäaineiden toiminnan yhteyksiä autismin piirteisiin.
Nyt 2020-luvulla on alettu puhua autismikirjon häiriöstä, neljän-viiden erillisen diagnoosin sijaan. Lähitulevaisuudessa termi otetaan myös virallisesti käyttöön sekä kansainvälisessä tautiluokituksessa että Suomen Käypä hoito -suosituksessa. Muutoksen myötä vanhat, hankalat rajanvedot eri diagnoosien välillä jäävät historiaan.
Viime vuosina autismi on myös liitetty osaksi laajempaa käsitettä nepsypiirteet. Tällä tarkoitetaan neuropsykiatrisia piirteitä eli käyttäytymistä tai toimintaa joka johtuu synnynnäisesti epätyypillisestä aivojen toiminnasta. Muita nepsypiirteitä ovat esim. adhd ja tourette.
Muiden nepsypiirteiden tavoin autismi ja varsinkin aspergerin oireyhtymä on tullut yleisesti tunnetummaksi. Tietoisuuden lisääntyessä, on näitä ominaisuuksia alettu entistä enemmän huomaamaan, ja diagnosoimaan, myös nuorilla ja aikuisilla. Samalla mielikuva autismista, kuin myös "tavallisista" aivoista on muuttunut. Ollaan alettu puhua neurokirjosta, joka tarkoittaa että aivojemme käsitetään olevan yksilölliset ja muuttuvat.
Vielä ei tiedätä täsmällisesti syytä siihen, miksi joillakin ihmisillä esiintyy autismikirjon piirteitä. Tutkimukset eivät ole myöskään selventäneet sitä, miksi autismin kirjo on niin monimuotoinen.
----------------
Miten tutkimuksiin?
Ole ensin yhteydessä julkiseen terveydenhuoltoon. Alkukartoituksen jälkeen lääkäri voi tehdä lähetteen erikoissairaanhoitoon, jossa varsinaiset tutkimukset tehdään.
Autismikirjon diagnosointi tapahtuu erikoislääkärin johdolla moniammatillisessa työryhmässä. Useilla käyntikerroilla täytetään kyselyitä ja tehdään erilaisia tehtäviä, joiden tarkoituksena on selvittää erityisesti kommunikointiin, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja kiinnostuksen kohteisiin liittyviä haasteita. Myös tutkittavan läheisiä haastatellaan ja esim. opettajaa voidaan pyytää vastaamaan kyselyihin. Diagnoosia tehtäessä pyritään huomioimaan henkilön koko elinpiiri ja historia.
Myös yksityisen sairaanhoidon puolelle voi hakeutua tutkimuksiin. Palveluntarjoajia voi tiedustella Autismiliitolta.
Lähteitä:
Teksti / Päijät-Hämeen Autismi ja Asperger Ry (Autas ry)